Ensin ajattelin, etten kirjoita tästä mitään mutta kumminkin
sitten ajattelin, että kun asioilla on tapana lähteä huhu liikkeelle, niin
ajattelin kirjoittaa siitä miten asiat oikeasti ovat.
Vielä silloin, kun kolmikko oli elämä vielä
osittain ihan jees, mutta pikku hiljaa oli hetkiä kun esim. jossain koira
haukkui ja ärisi hyökkäsi Zippy Tildan kimppuun.
Tätä tapahtui ainoastaan lenkillä. Aloin
lukemaan koiria ja osittain käymään lenkillä niin, että vain Zippy lenkkeili
yksin ja tytöt keskenään. Viimeinen niitti oli se, että jouduin irrottamaan
koirat toisistaan ja Zippy lähti uuteen kotiin, jossa saa olla ainoa koira.
Hyvän kodin on saanut, siihen olen tyytyväinen.
Elämä rauhoittui, kun Zippy lähti. Edelleen lenkillä Gitta
teki samalailla kuin Zippy teki. Tähän onneksi osasin ennakoida ja tilanne rauhoittui
eikä mitään ole sattunut. Kotona,
sisällä tytöt eivät ottaneet yhteen, työpäivän ajaksi erotin koirat aidalla,
että Gitta vietti eteisessä aikaa ja Tilda muuten koko asunnossa (yksiö kun
on). Ja aina kun murina alkoi, pystyi
sanomaan tiukan ei ja erottamaan koirat. Pystyin käyttämään koirat lenkillä,
juoksemassa vapaasti, uimassa yhdessä jne. Koirat on ottanut muutamia kertoja yhteen,
itseasissa joka kerta kun olen ollut vanhemmilla. Tämän vuoden yhteydenotot olleet tammikuussa,
kesän puolessa välissä (olivat olleet koko päivän koko kolmikko, ilman mitään
ongelmia ja yöllä käyneet kiinni) ja nyt sitten viime torstaina kävivät kiinni.
Ja kävivät sen verran pahasti, että Gitta sai n. 10
tikkiä poskeensa. Tilda lähti aika nopeasti Kristan luo hoitoon ja itse
soittelin useampaan eläinlääkäripaikkaan, että pääsisi mahdollisemman pian tikitettäviksi.
Useassa paikkaa sanottiin, että odota päivystys aikaan, totesin vaan että verta
tulee runsaasti ja pitäisi päästä, onneksi Oulusta löytyi yksi paikka, johon
päästiin suhteellisen nopeasti! Miten tähän tultiin, kaksi hyvin rakasta koiraa
ja eivät vaan tule keskenään toimeen.
Tilanne oli itselleni shokki, koska se tapahtui yks kaks, kaikki siihen
mennessä ovat menneet ihan mainiosti eikä ongelmia, oli kumminkin pientä kitkaa
mutta koirat erotettiin hetkeksi erilleen ja taas hetken päästä jatkettiin
normi elämää, jos siksi sitä voi kutsua.
Nyt Gitta on Caritan luona parantumassa. Nyt pitäisi sitten päättää, kumman koiran
kanssa jatkan elämää.
Torstaista sunnuntaihin on nenäliinoille ollut käyttöä
kun itku on ollut joka kerta, luopumisen tuska.
Syytänyt olen itseäni, miten voin epäonnistua tässä tilanteessa. Vaikka taisi joku sanoa, että myös vähän
tuuripeliä, että tuleeko nartut toimeen. Tässä tapauksessa tappelut ovat
pahentuneet ja tultu siihen tilanteeseen, että toiselle koiralle uusi koti.
Ajatella koirien parasta.
Tilda on ollut elämässä jo viisi vuotta, se on kulkenut
monissa jutuissa mukana ja harrastellut, mutta sen kanssa harrastaminen ei ole
helppoa, jotenkin nyt kun saanut kokeilla, minkälaista on harrastaa koiran
kanssa, joka ei kuumu toisten työskentelystä ja on hiljainen, osaa jutuista
nauttia ihan erilailla ja saada enemmän irti. Zippy kuin Gittakin on lähellä
sitä, mitä halusin tollerilta.
Jos Tilda jää, luultavasti jää kotikoiran rooliin, jos en
saa hetkellistä inspstä alkaa tekemään jotain, tokokoira se on ihan jees, ja
juoksukaverina, mutta tuskin lähden sitä viemään halliin huutamaan ja
hajottamaan kevythäkkejä.